Pehmoinen sänky odottaa (kahden viikon päässä)

Mun uusi kämppä ei ole enää täysin autio, vietiin sinne mun sänky tänään. En malta odottaa että pääsen nukkumaan siinä. Tai että ylipäätään pääsen muuttamaan. Tää on niin jännittävää, voisiko aika mennä vähän nopeammin?

Pääsin kultakurkkukarsinnoista (karaokea) eteenpäin, seuraavat kisat on himoksella loppuvuodesta. Vähän jännittää minkä tasoista porukkaa siellä on, kun ihmisiä tulee ympäri Suomea.

Halusin vaan kertoa nämä kaksi mulle erittäin tärkeää asiaa, koska onhan jenkkisänky nyt odottamisen arvoinen asia, ja laulaminen taas mun lapsuuden haave.

Kohta mulla on taapero

Vietettiin viikonloppuna siskon rippijuhlia. Seuraavaksi onkin veljen ja Leon syntymäpäivät! Aika on mennyt hurjan nopeesti, mikä on toisaalta tosi helpottavaa mutta tosi haikeeta. Mihin mun vauva on kadonnut? Ihanaa että osaa jo liikkua ja kommunikoida, mutta on myös vähän ikävä sitä sylissä alati tuhisevaa nyyttiä.
Heinäkuu on aivan täpötäynnä kaikkea. Vielä on rippijuhlia, festareita, syntymäpäiviä, karaokekisaa ja kaiken tämän keskellä muutto. Ennen muuttoa uuden asunnon tapetointiprosessi. Löysin meille passelin rivitalokolmion rauhalliselta paikalta enkä malta odottaa että pääsen pakkaamaan. Ja sisustamaan oman mielen mukaan! Tämän hetkinen kämppä on täynnä sukulaisilta saatua tavaraa mitkä eivät sovi mitenkään yhteen. Mutta nyt mulla on tarkka visio minkälaiseksi haluan kaiken, ja kun saan valita tapetit oman mielen mukaan, mikään ei rajoita.
Oon niin täpinöissäni kaikesta tulevasta.

Pieni piknik

Käytiin ulkona syömässä leivät kun oli niin hyvä sää. Nurmikolla oleilu on Leon kanssa vielä helppoa, kun pieni pelkää pistelevää nurmea. Ei lähde karkuun viltin päältä.

Ja hei, mä olen todistusta vaille valmis matkailupalvelujen tuottaja!
Kun palasin puolen vuoden äitiysloman jälkeen takaisin koulun penkille, mua varoteltiin etten välttämättä tule saamaan todistusta samaan aikaan kuin muut luokkalaiseni. Mut ahkeroin kaikki tehtävät topin ohella, en ehkä täydellisesti mutta läpi päästen ainakin. Ja nyt on ihan älyttömän hyvä fiilis! Ehkä vähän halusin myös näyttää niille, jotka sanoo että nuorena lapsen saaneilta jää koulut kesken ja sossun luukku kutsuu. Ei päde minuun, tai moneen muuhunkaan.

Ensimmäinen äitienpäivä

Äitienpäivänä en saanut aamupalaa sänkyyn, en korttia tai kakkua. Mutta sain nukkua yhteentoista saakka, ja se oli paljon parempaa kuin mitkään kakut. Leokin oli yhtä hymyä koko päivän, ihana.

Blogi elpyy kyllä (joskus)

Hupsista, en ole taaskaan jaksanut kirjoitella mitään. Ehkä tämä homma tästä elpyy, kunhan saan koulun käytyä. Nyt on niin monta rautaa tulessa, ajokortti melkein taskussa, työharjoittelu ja kasa koulutehtäviä tekemättä.
Kuulumisia sen verran, että mulle on iskenyt hirveä sisustusinto. Viikolla töiden jälkeen en jaksa paneutua edes siivoamiseen, mutta viikonloput häärään kuin hullu ympäriinsä. Haluan siirtää meidän sängyn olohuoneeseen, mutta täytyy ensin keksiä paikka tietokoneelle ja ostaa pienempi sohva. Kaikki on ollut muutosta asti niin sekaisin että alkaa jo ahdistaa. Ja haluan tosissani Leolle oman huoneen, sillä on niin paljon tavaraa vain komerossa kasassa että ei niitä voi tiputella vain pitkin kämppää.

Ja Leosta puheenollen, pieni on jo 9 kuukautta ja liikkuu ryömimällä. Viihtyy paljon kontillaan mutta ei vielä kuitenkaan lähde siitä liikkeelle. Nousee myös tukea vasten seisomaan, mikä vähän hirvittää kun ei osaa vielä istuakaan. Meinannut monta kertaa kaatua taaksepäin takaraivo edellä lattiaan, ei voi hetkeksikään päästää silmistään. Pojulla on myös kuusi hammasta ja lisää tulossa, sormiruokailu alkaa jo pikkuhiljaa sujua vähän paremmin. Ollaan syötetty siis soseita tähän asti, mutta siirrytään osittain sormiruokailuun kun harvemmin enää nielee kokonaisina kaikkia paloja. Aikasemmin meinasi joka kerta tukehtua, siksi jätettiin se homma sikseen.

En mä mihinkään ole kadonnut

Hui, kun viime kerrasta on kauan! Ei ole ollut yhtään intoa kirjoittaa. Ja nyt asiaa olisi jo kertynyt niin paljon etten enää muista mitään mistä piti kertoa. Paitsi että täytin maanantaina 18, ja Leo osaa jo kääntyä itse mahalleen! Eilen todistettiin kameran kanssa myös sitä kun söi tuttipullosta itsekseen, ei tarvinnut meidän edes pitää kiinni. Harvoin syö tuttipullosta kun täysimetän, mutta piti testata yhtä korviketta käykö se ollenkaan. Olen lähdössä kuukauden päästä vuorokauden pituiselle luokkaretkelle Tallinnaan, jolloin Leo jää isänsä kanssa kahdestaan ja tarvitsee korviketta, mä kun en saa pumpattua yhtään ylimääräistä.

Vilinää ja vilskettä

Meidän parin viime viikon kuulumiset lyhyehkösti. Silmät seisoo päässä niin en jaksa uppoutua kirjoittamiseen.
Leo sai rotavirus-rokotteen, jännitin nouseeko kuume kun niin monella noussut mutta mitään ei onneksi tullut.
Kaula on vähän hurjan näköinen, vaikka ollaan koitettu sitä rasvailla. Jatketaan vielä sinnikkäästi ja annetaan mahdollisimman paljon ilmaa, eli pidetään Leoo mahallaan, vaikkei se siinä oikein viihdykään. Polvitaipeet on kanssa vaikeet, rasvat pyyhkiytyy housuihin mutta sinne pääsee ilma vähän helpommin kuin kaulaan.
Muuten meillä ei olekaan muuta riesana, mahakipuilutkin on jo historiaa. Jossei vielä pään karstaa lasketa. Mutta se  lähtee kyllä öljyilyllä ja harjaamisella sitten ajan kanssa.
Huomisesta on tulossa kiireinen päivä, aamun jälkeen ehditää vain pyörähtää kotona. On kirppistä, sukulointia ja perhekirkkoa(siellä kuulutetaan Leo joten mennään kuuntelemaan).