Nasu 1kk

Voi vitsit aika menee nopeesti!
Pojulla on ollu edelleen mahakipuja, mutta eilen ostettiin Cuplatonia ja se on helpottanu Nasun oloo ja meidän eloo valtavasti. Enää ei tarvii hyssytellä ja heilutella itkevää vauvaa uneen, vaan se nukahtaa itsekseen rattaissa hetken ihmeteltyään ympäröivää maailmaa.
Ja voi että tuo sen hymy, sulattaa sydämen kuin sydämen. Aivan ihana. Neuvolassa on kehuttu kun kannattelee päätään jo tosi hyvin, on niin jäntevä. Ja painoo tulee nopsaan.

Näillä näkymin olis tarkotus mennä takas koulun penkille jo joulun jälkeen, josko ois mahdollista valmistua ajallaan. Päästäis sitten jo ens syksynä muuttamaan toisaalle. Löysin Nasulle luotettavan perhepäivähoitajan(tai oikeestaan se löys mut), joten pääsen opiskelemaan turvallisin mielin.

Kaksi viikkoa

Ensimmäinen viikko Nasun kanssa sujui todella hyvin ja helposti. Ajattelin jo, että voi kun helppo vauva. Mutta sitten tuli mahakivut. Ne vaivaa aina aamuisin, ja poikaa saa kantaa ja hyssytellä lähes aina noin neljä tuntia ennenkuin nukahtaa. Meinaa itsellekin tulla suru puseroon kun ei auta mikään muu kuin väsymys lopulta. Odotan ensi viikon neuvolaa ja sen jälkeen käyn katsomassa jotain helpotusta kipuihin jos siellä todetaan kans masukivuiksi.
Mutta muuten ei itke ja nukkuu suht pitkiä välejä, päivällä varsinkin. Suloinen pieni mies.

Hengissä ollaan

Hetken on ollut hiljaiseloa blogin puolella, voitte ehkä arvata syyn...
Meillä on täällä viiden päivän ikäinen poika!
Syntyi viikolla 41+5, keskiviikkona, juuri sinä päivänä kun olisi sitten pitänyt lähteä yliaikaiskontrolliin. Keskiviikkoa edeltävänä maanantaina kävin vyöhyketerapiassa, ja luulen sen käynnistäneen synnytyksen ja vauhdittaneen sen etenemistä, koko prosessi nimittäin kesti vain noin yhdeksän tuntia. Supistukset alkoivat keskiyön paikkeilla, niitä ehti tulla kaksi kun lapsivedet jo tulivat ja lähdettiin ajelemaan kohti Tayssia. Kivut olivat automatkalla tosi kovat kun supistukset tulivat jo puolen minuutin välein.
Ponnistusvaihe vei tunnin, sillä poika oli otsatarjonnassa eikä mahtunut ulos ilman apua. Imukupeilla kätilöt saivat kuitenkin avustettua sen verran ettei tarvinnut lähteä keisarileikkaukseen mikä tuossa tilanteessa on kuulemma hyvin yleistä. Meillä oli onnea.
Sairaalassa vietettiin kaksi yötä, Jani kävi täällä kotona nukkumassa ja töissä. Perjantaina sitten kotiuduttiin ja vieraita on käynyt oikein urakalla. Tänään ollaan vihdoin kolmistaan.