so excited from everything

Oon ihan innoissani enkä oikeen tiiä mitä ajatella! Lyhyessä ajassa on tapahtunu niin paljon. Vielä ei oo kämppää ei, mutta elämäni eka esittely on sovittu ja ootan innolla. Puheluita on soiteltu puolin ja toisin myös muiden tahojen kanssa jotka ei kiinteistövälitykseen liity millään tavalla. Toukokuulle on paljon paljon suunnitelmia. Kaikki on alkanu luistaa, ja pakko sanoo että taitaa olla vaan tän positiivisemman ajattelun tuotosta. Jani tähän tuhahtais, mutta eipä se sen napaa kaiva jos satunkin saamaan elämästä irti paljon enemmän olemalla positiivisempi.
En vaan malta oottaa toukokuuta. Se tulee oleen mahtava.
Ja oon melkeen varma et tästä pallerosta tulee horoskoopiltaan leijona, erittäin vilkas semmonen. Ei oo enää päiväkään etteikö pitäis jotain nyrkkeilyreenejä tuolla masussa, tänään oli jo tosi tukalat oltavat koulussa.

Minä ja hän

Päivitin blogin nimee, edellinen ei oikeen pitänyt enää paikkaansa, keksin sen joskus teiniangsti-aikoinani enkä mä enää oo semmonen. Noinkin yksinkertanen kuin Minä ja hän, koska oikeestaan tää on nyt painottunu muhun ja Nasuun. Vaihan taas jos keksin parempaa ja osuvampaa mut nyt ei aivot jaksa toimia.
Oon päässy hankinnoissa eteenpäin hurjasti, vauvan vaatteita meillä nyt on ekoiks kuukausiks jonkin verran, häkkisänky löytyy mutta se on ehostamisen tarpeessa, vaunut/rattaat käytiin hakemassa viime viikolla. Ja tänään löyty kantoreppu kympillä, että mä rakastan kirppiksiä! Oon päässy niin halvalla ettei oo tosikaan. Turvakaukalokin saadaan ostettuu aika varmasti kaverilta. Oottelen vielä kuukauden kaks ennenku haen äitiyspakkauksen, haluisin niin paljon sen tän vuoden paketin.

i'll stay positive no matter what happen

Mä kun joskus luulin, ettei mun koskaan tarvii mennä verikokeisiin. Tai ehkä joskus vanhana vasta. Kun tulin raskaaks, aloin jo valmistautuun koska tiesin etten tässä tilanteessa siltä tuu välttymään. Nyt mä oon käyny jo kolme kertaa, ja viikkoja 21. Tän päiväsen verikokeen syytä en ees tiedä, tuli vaan viesti että käy nopeesti. Viimeks mulla oli joskus viikko sitten alhasen hemoglobiinin takia kokeet, mut ei ne varmaan nyt ollu sen takia. Saatan kuulemma joutua äitipolille, mikä se sitten ikinä onkaan, en halua. Oon koko tähän astisen elämäni vältelly lääkäreitä ja sairaalaa parhaani mukaan, koska kaikki se piikittely ja tutkiminen ahistaa. Nyt niitä on, ja tulee olemaankin ihan urakalla.
Kaikesta huolimatta yritän ottaa äitistä mallia, olla positiivinen ja uskoa kaiken menevän hyvin. Koska ei mikään oo loppupeleissä menny huonostikaan.  
Ja pakko sanoo, että tän pikkusen potkut ja liikkeet, jos mitkä piristää aina.

helpottaa jo

Viikkoja päälle 20 ja käytiin rakenneultrassa, ei hitto mä oisin halunnu tietää sukupuolen mut tää pieni perkele piti jalat tiukasti ristissä. Seuraava ultra onkin sit viikolla 36 ja siitä ei enää kauaa oo ite h-hetkeen.
Tekis kauheesti mieli ostella jo kaikkee mut tänne ei mahtuis tavarat, täytyy oottaa et pääsee muuttaan ja sit voi muutakin kun vaan kuolata ikkunoiden eessä. Pinnasänky kyllä käytiin jo hakemassa kun ilmaseks saatiin, täytyy vaan vähän tuunailla sitä.
Kaikki stressi on nyt pyyhkästy pois molempien harteilta, saatiin kerrottuu kaikille joille pitikin, voi huokasta helpotuksesta ja puhua vapaasti kaikesta. Koulussakin pahin on ohi.