Salaisuudeksi jää

Oli viimenen rakenneultra, eikä vieläkään saatu tietää sukupuolta vaikka sitä toivoin. Nasu on joko tosi ujo tai haluaa vähän kiusata vanhempiaan. Oon alkanut itsekin sanomaan vahingossa jo pojaksi, onko joku enne... Tuolla olis vaan niin kivoja mekkoja odottamassa, mahtaako jäädä käyttämättä :D

Sain vihdoin ostettua kassia sairaalaa varten ja sitä vähän pakkailin, en vaan oikein osannu paljoa sinne laittaa. Mietin et mitä jos joudutaankin jostain syystä olemaan useempi yö sairaalassa? Kuitenkin tampereelle asti mennään, ei me sieltä suostuta ihan hepposin perustein takas tulemaan jos vaikka Nasun pitää sinne jäädä muutamaks yöks. Toivotaan tietenkin ettei tarvitse.

Meidän maukas makkari

Tää huone näyttää tosi sotkuselta, mut ei oikeesti ole, lattiaa ei vaan näy kauheesti niin se luo illuusion sotkusta.. :D Ja selityksenä vielä sekin että sain just lisää vaatetta ja tavaraa joita koitin heitellä sinne minne mahtui.
Tosiaan meidän/vauvan makkari. Toi häkkisänky tuli vielä keskiviikkona, sitä puhistelin sen illan, oli tosi likanen. Ties missä varastossa lojunu, kuitenkin 1960-luvulta. Uus maalipinta ois tehny hyvää, mut sitten ois pitäny edellinen hioo pois eikä mulla riittänyt into siihen.
Ongelman loi se, että toi sänky on normia kapeempi. Erikseen ostettu patja oli aavistuksen liian levee, tässä koitan nyt pähkäillä että uskaltaako alkaa leikkaamaan kapeemmaks, ja millä leikata.

Lenkkipolku

Käytiin eilen kävelemässä ja kattelemassa ympäristöö kun oli niin pirtee sää, ja löydettiin tosi hieno lenkkipolku. Tota tullaan rattaiden kanssa rullaamaan kyllä monta kertaa.
Oon niin innoissani kun lähipäivinä saadaan häkkisänky vihdoin tänne, ja mulla on yhet ylimääräset verhot joista taiteilen semmosen harson(?) siihen päälle. Haluun niin kovasti saaha kaiken jo valmiiks. Vauvanvaatteita ja lakanoita on pesty niin monta koneellista etten pysy laskuissa, tilanpuute on vaan ongelma. Oon ehkä ottanut vaatetta liian avokätisesti vastaan, epäilen ehitäänkö kaikkia edes käyttää haha.

Älä ota kaikkee niin vakavasti

Muutin blogin nimee (taas), nyt toivottavasti pysyvästi. Viittaa siihen mistä aiemminkin muutaman lauseen kirjoitin, et elämää ei tarvii ottaa aina niin vakavasti. Se on myös pienenä muistutuksena mullekin, kun välillä jään murehtimaan liikaa tulevaisuutta. Tulevaisuuden määrittää vaan nykyhetki ja miten sillä hetkellä ajattelee ja elää, joten ei saa miettiä liikaa.

Aika tuntuu matelevan, nyt kun koulu ja työtkin loppu. Oon koittanu saaha aikani kulumaan siivoamalla ja lukemalla mutta on tää silti vähän tylsää. Lenkille on turha yrittää kun liikkuminen on niin tuskasta. 

Kahen viikon päästä olis viimenen ultra, toivottavasti pääsen sinne jotenkin. En millään haluis mennä junalla ja linja-autolla, mutta Jani on töissä eikä kavereitakaan taida sinne päin olla menossa sillon. Juna- ja linkkimatkoihin menis vaan tosi paljon rahaa, ja se on niin stressaavaa kun en Jyväskylässä osaa muutenkaan suunnistaa. Mutta eiköhän se jotenkin järjesty, en kuitenkaan haluu jättää väliin kun ultria on niin harvassa.

Aattelin pitää yllätyksenä Nasun sukupuolen aina sinne syntymään saakka, kun sinne on niin vähän aikaa enää ja kaikki tavarat ja vaatteet on jo hankittu sukupuolineutraaleina. Saadaan jännittää.