Vieläkin kärvistellään

RV 39+3
Tää alkaa tuntua joka päivä vaan enempi hullujen hommalta. Oon sitä mieltä että ottasin ennemmin sen alkuajan pahoinvoinnin joka mulla jäi kokonaan kokematta, kuin että kärvistelisin nää viimeset viikot tuskanhiessä kun vaan sohvalta nousen. Mitään ei saa tehtyä, nyt on vielä alkanut tuleen illasta supistuksia. Joka kerta meen siinä toivossa nukkuun et ens yönä tapahtuu, mut lopulta herään pettyneenä aamulla kun ei sit tapahtunukaan. Kyllä se aika vielä tulee, sais vaan tulla nopeammin.

Harras toive on vaan, että ei menis yliajalle ja käynnistykseen. Sitä mä pelkään eniten. Mutta jos merkit pitää paikkansa niin eiköhän tää viikon sisällä tule!

Me odotetaan

Viimesestä kuvasta huomaa mun turvonneen nilkan, kertoo hyvin mun tän hetkisistä oloista. En pääse oikeen sohvalta ylös, mutta toisaalta siinä istuminenkaan ei oo kovin mukavaa kun Nasu jyskyttää kylkiluita ja lonkkia. Yöt menee enemmänkin hikoillessa ja närästäessä kuin nukkuessa.
Rv 38+3, joten nyt voi tulla lähtö millon tahansa ja se on tosi stressaavaa, en vaan osaa ottaa rennosti kun en tiedä tarkalleen mitä tapahtuu ja millon.