Pehmoinen sänky odottaa (kahden viikon päässä)

Mun uusi kämppä ei ole enää täysin autio, vietiin sinne mun sänky tänään. En malta odottaa että pääsen nukkumaan siinä. Tai että ylipäätään pääsen muuttamaan. Tää on niin jännittävää, voisiko aika mennä vähän nopeammin?

Pääsin kultakurkkukarsinnoista (karaokea) eteenpäin, seuraavat kisat on himoksella loppuvuodesta. Vähän jännittää minkä tasoista porukkaa siellä on, kun ihmisiä tulee ympäri Suomea.

Halusin vaan kertoa nämä kaksi mulle erittäin tärkeää asiaa, koska onhan jenkkisänky nyt odottamisen arvoinen asia, ja laulaminen taas mun lapsuuden haave.

Kohta mulla on taapero

Vietettiin viikonloppuna siskon rippijuhlia. Seuraavaksi onkin veljen ja Leon syntymäpäivät! Aika on mennyt hurjan nopeesti, mikä on toisaalta tosi helpottavaa mutta tosi haikeeta. Mihin mun vauva on kadonnut? Ihanaa että osaa jo liikkua ja kommunikoida, mutta on myös vähän ikävä sitä sylissä alati tuhisevaa nyyttiä.
Heinäkuu on aivan täpötäynnä kaikkea. Vielä on rippijuhlia, festareita, syntymäpäiviä, karaokekisaa ja kaiken tämän keskellä muutto. Ennen muuttoa uuden asunnon tapetointiprosessi. Löysin meille passelin rivitalokolmion rauhalliselta paikalta enkä malta odottaa että pääsen pakkaamaan. Ja sisustamaan oman mielen mukaan! Tämän hetkinen kämppä on täynnä sukulaisilta saatua tavaraa mitkä eivät sovi mitenkään yhteen. Mutta nyt mulla on tarkka visio minkälaiseksi haluan kaiken, ja kun saan valita tapetit oman mielen mukaan, mikään ei rajoita.
Oon niin täpinöissäni kaikesta tulevasta.

Pieni piknik

Käytiin ulkona syömässä leivät kun oli niin hyvä sää. Nurmikolla oleilu on Leon kanssa vielä helppoa, kun pieni pelkää pistelevää nurmea. Ei lähde karkuun viltin päältä.

Ja hei, mä olen todistusta vaille valmis matkailupalvelujen tuottaja!
Kun palasin puolen vuoden äitiysloman jälkeen takaisin koulun penkille, mua varoteltiin etten välttämättä tule saamaan todistusta samaan aikaan kuin muut luokkalaiseni. Mut ahkeroin kaikki tehtävät topin ohella, en ehkä täydellisesti mutta läpi päästen ainakin. Ja nyt on ihan älyttömän hyvä fiilis! Ehkä vähän halusin myös näyttää niille, jotka sanoo että nuorena lapsen saaneilta jää koulut kesken ja sossun luukku kutsuu. Ei päde minuun, tai moneen muuhunkaan.

Ensimmäinen äitienpäivä

Äitienpäivänä en saanut aamupalaa sänkyyn, en korttia tai kakkua. Mutta sain nukkua yhteentoista saakka, ja se oli paljon parempaa kuin mitkään kakut. Leokin oli yhtä hymyä koko päivän, ihana.

Blogi elpyy kyllä (joskus)

Hupsista, en ole taaskaan jaksanut kirjoitella mitään. Ehkä tämä homma tästä elpyy, kunhan saan koulun käytyä. Nyt on niin monta rautaa tulessa, ajokortti melkein taskussa, työharjoittelu ja kasa koulutehtäviä tekemättä.
Kuulumisia sen verran, että mulle on iskenyt hirveä sisustusinto. Viikolla töiden jälkeen en jaksa paneutua edes siivoamiseen, mutta viikonloput häärään kuin hullu ympäriinsä. Haluan siirtää meidän sängyn olohuoneeseen, mutta täytyy ensin keksiä paikka tietokoneelle ja ostaa pienempi sohva. Kaikki on ollut muutosta asti niin sekaisin että alkaa jo ahdistaa. Ja haluan tosissani Leolle oman huoneen, sillä on niin paljon tavaraa vain komerossa kasassa että ei niitä voi tiputella vain pitkin kämppää.

Ja Leosta puheenollen, pieni on jo 9 kuukautta ja liikkuu ryömimällä. Viihtyy paljon kontillaan mutta ei vielä kuitenkaan lähde siitä liikkeelle. Nousee myös tukea vasten seisomaan, mikä vähän hirvittää kun ei osaa vielä istuakaan. Meinannut monta kertaa kaatua taaksepäin takaraivo edellä lattiaan, ei voi hetkeksikään päästää silmistään. Pojulla on myös kuusi hammasta ja lisää tulossa, sormiruokailu alkaa jo pikkuhiljaa sujua vähän paremmin. Ollaan syötetty siis soseita tähän asti, mutta siirrytään osittain sormiruokailuun kun harvemmin enää nielee kokonaisina kaikkia paloja. Aikasemmin meinasi joka kerta tukehtua, siksi jätettiin se homma sikseen.