maanantai 23. toukokuuta 2016

Pieni piknik


Käytiin ulkona syömässä leivät kun oli niin hyvä sää. Nurmikolla oleilu on Leon kanssa vielä helppoa, kun pieni pelkää pistelevää nurmea. Ei lähde karkuun viltin päältä.

Ja hei, mä olen todistusta vaille valmis matkailupalvelujen tuottaja!
Kun palasin puolen vuoden äitiysloman jälkeen takaisin koulun penkille, mua varoteltiin etten välttämättä tule saamaan todistusta samaan aikaan kuin muut luokkalaiseni. Mut ahkeroin kaikki tehtävät topin ohella, en ehkä täydellisesti mutta läpi päästen ainakin. Ja nyt on ihan älyttömän hyvä fiilis! Ehkä vähän halusin myös näyttää niille, jotka sanoo että nuorena lapsen saaneilta jää koulut kesken ja sossun luukku kutsuu. Ei päde minuun, tai moneen muuhunkaan.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Ensimmäinen äitienpäivä


Äitienpäivänä en saanut aamupalaa sänkyyn, en korttia tai kakkua. Mutta sain nukkua yhteentoista saakka, ja se oli paljon parempaa kuin mitkään kakut. Leokin oli yhtä hymyä koko päivän, ihana.

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Blogi elpyy kyllä (joskus)

Hupsista, en ole taaskaan jaksanut kirjoitella mitään. Ehkä tämä homma tästä elpyy, kunhan saan koulun käytyä. Nyt on niin monta rautaa tulessa, ajokortti melkein taskussa, työharjoittelu ja kasa koulutehtäviä tekemättä.
Kuulumisia sen verran, että mulle on iskenyt hirveä sisustusinto. Viikolla töiden jälkeen en jaksa paneutua edes siivoamiseen, mutta viikonloput häärään kuin hullu ympäriinsä. Haluan siirtää meidän sängyn olohuoneeseen, mutta täytyy ensin keksiä paikka tietokoneelle ja ostaa pienempi sohva. Kaikki on ollut muutosta asti niin sekaisin että alkaa jo ahdistaa. Ja haluan tosissani Leolle oman huoneen, sillä on niin paljon tavaraa vain komerossa kasassa että ei niitä voi tiputella vain pitkin kämppää.

Ja Leosta puheenollen, pieni on jo 9 kuukautta ja liikkuu ryömimällä. Viihtyy paljon kontillaan mutta ei vielä kuitenkaan lähde siitä liikkeelle. Nousee myös tukea vasten seisomaan, mikä vähän hirvittää kun ei osaa vielä istuakaan. Meinannut monta kertaa kaatua taaksepäin takaraivo edellä lattiaan, ei voi hetkeksikään päästää silmistään. Pojulla on myös kuusi hammasta ja lisää tulossa, sormiruokailu alkaa jo pikkuhiljaa sujua vähän paremmin. Ollaan syötetty siis soseita tähän asti, mutta siirrytään osittain sormiruokailuun kun harvemmin enää nielee kokonaisina kaikkia paloja. Aikasemmin meinasi joka kerta tukehtua, siksi jätettiin se homma sikseen.