sunnuntai 10. toukokuuta 2015

muutto


Viime viikolla muutin ja ton näköstä täällä mun kaksiossa on. Vähän sotkusta vielä kun en osaa tunkee loppuja tavaroita mihinkään kun ei oo enempää säilytystilaa. Rompetta tulee muutenkin lisää ovista ja ikkunoista kun tutut tykkää lahjottaa. Mutta eiköhän kaikki paikkansa löydä ajan kanssa.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

useimmiten kirjoittaa kaiken pöytälaatikkoon


Vaikka ne potkut ei aina kauheen kivoja ole, 
ne nostattaa hymyn mun huulille joka kerta
Jokaisen potkun myötä opin tunteen sua enemmän, 
huomaan millaiseen musiikkiin reagoit ja mistä kosketuksesta et pidä
Vaikka olet vielä suojassa pois silmistä, 
oot kuitenkin jo mielessä ja sydämmessä
Enkä malta odottaa kun saan kuulla sun ensimmäisen parahduksen 
ja tuntea hennon käden puristuksen

torstai 2. huhtikuuta 2015

Tän tytön on aika lentää pesästä


Kämppä varmistu ja 1. toukokuuta ois muutto eessä! Mun eka kunnon askel kohti aikusten maailmaa ja itsenäistymistä, jännittää ja oon innoissani. Kauheesti paperisotaa takana ja vielä eessä, tän vaiheen voisin jättää suosiolla väliin.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

so excited from everything

Oon ihan innoissani enkä oikeen tiiä mitä ajatella! Lyhyessä ajassa on tapahtunu niin paljon. Vielä ei oo kämppää ei, mutta elämäni eka esittely on sovittu ja ootan innolla. Puheluita on soiteltu puolin ja toisin myös muiden tahojen kanssa jotka ei kiinteistövälitykseen liity millään tavalla. Toukokuulle on paljon paljon suunnitelmia. Kaikki on alkanu luistaa, ja pakko sanoo että taitaa olla vaan tän positiivisemman ajattelun tuotosta. Jani tähän tuhahtais, mutta eipä se sen napaa kaiva jos satunkin saamaan elämästä irti paljon enemmän olemalla positiivisempi.
En vaan malta oottaa toukokuuta. Se tulee oleen mahtava.
Ja oon melkeen varma et tästä pallerosta tulee horoskoopiltaan leijona, erittäin vilkas semmonen. Ei oo enää päiväkään etteikö pitäis jotain nyrkkeilyreenejä tuolla masussa, tänään oli jo tosi tukalat oltavat koulussa.



lauantai 14. maaliskuuta 2015

Minä ja hän


Päivitin blogin nimee, edellinen ei oikeen pitänyt enää paikkaansa, keksin sen joskus teiniangsti-aikoinani enkä mä enää oo semmonen. Noinkin yksinkertanen kuin Minä ja hän, koska oikeestaan tää on nyt painottunu muhun ja Nasuun. Vaihan taas jos keksin parempaa ja osuvampaa mut nyt ei aivot jaksa toimia.
Oon päässy hankinnoissa eteenpäin hurjasti, vauvan vaatteita meillä nyt on ekoiks kuukausiks jonkin verran, häkkisänky löytyy mutta se on ehostamisen tarpeessa, vaunut/rattaat käytiin hakemassa viime viikolla. Ja tänään löyty kantoreppu kympillä, että mä rakastan kirppiksiä! Oon päässy niin halvalla ettei oo tosikaan. Turvakaukalokin saadaan ostettuu aika varmasti kaverilta. Oottelen vielä kuukauden kaks ennenku haen äitiyspakkauksen, haluisin niin paljon sen tän vuoden paketin.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

i'll stay positive no matter what happen


Mä kun joskus luulin, ettei mun koskaan tarvii mennä verikokeisiin. Tai ehkä joskus vanhana vasta. Kun tulin raskaaks, aloin jo valmistautuun koska tiesin etten tässä tilanteessa siltä tuu välttymään. Nyt mä oon käyny jo kolme kertaa, ja viikkoja 21. Tän päiväsen verikokeen syytä en ees tiedä, tuli vaan viesti että käy nopeesti. Viimeks mulla oli joskus viikko sitten alhasen hemoglobiinin takia kokeet, mut ei ne varmaan nyt ollu sen takia. Saatan kuulemma joutua äitipolille, mikä se sitten ikinä onkaan, en halua. Oon koko tähän astisen elämäni vältelly lääkäreitä ja sairaalaa parhaani mukaan, koska kaikki se piikittely ja tutkiminen ahistaa. Nyt niitä on, ja tulee olemaankin ihan urakalla.
Kaikesta huolimatta yritän ottaa äitistä mallia, olla positiivinen ja uskoa kaiken menevän hyvin. Koska ei mikään oo loppupeleissä menny huonostikaan.  
Ja pakko sanoo, että tän pikkusen potkut ja liikkeet, jos mitkä piristää aina.

tiistai 3. maaliskuuta 2015

helpottaa jo

Viikkoja päälle 20 ja käytiin rakenneultrassa, ei hitto mä oisin halunnu tietää sukupuolen mut tää pieni perkele piti jalat tiukasti ristissä. Seuraava ultra onkin sit viikolla 36 ja siitä ei enää kauaa oo ite h-hetkeen.
Tekis kauheesti mieli ostella jo kaikkee mut tänne ei mahtuis tavarat, täytyy oottaa et pääsee muuttaan ja sit voi muutakin kun vaan kuolata ikkunoiden eessä. Pinnasänky kyllä käytiin jo hakemassa kun ilmaseks saatiin, täytyy vaan vähän tuunailla sitä.
Kaikki stressi on nyt pyyhkästy pois molempien harteilta, saatiin kerrottuu kaikille joille pitikin, voi huokasta helpotuksesta ja puhua vapaasti kaikesta. Koulussakin pahin on ohi.