tätä sattuu kun valvoo liian myöhään

Normaalisti mä olisin jo nukkumassa, mut jostain syystä mulle tuli hinku kirjoittaa. Johtuukohan tästä vanhemmasta, muistoja nostavasta musiikista jota kuuntelen.
Kiroon itteeni aamulla kun pitäis herätä töihin, mutta olkoon tän kerran.

Jäin katseleen vanhoja kuvia, joita on kertyny kameraan vuosien varrella. Pienen hetken, ihan pienen vaan, tunsin ikävää menneisiin vuosiin ja pelkoa tuleviin. Sekunnin murto-osan mun mielessä kävi ajatus että mitä helvettiä mä oon edes tekemässä. Et miks oon tässä tilanteessa. Mut se meni ohi, ja sama varmuus, joka mulla on ollu jo kuukauden päivät, tuli takas.
Kyllähän tää kaikki välillä mietityttää, takaraivossa jokin ääni päivittelee ja kyseenalaistaa mun valintoja hetkittäin, mutta loppujen lopuks mä tunnen kaiken menevän niinkuin pitääkin.
Voisin kertoo useemman romaanin pituudelta, millaisena nään ja koen maailman ja sen salaisuudet, mutta siitä tulis tosi sekavaa. Sanon vaan, että tää elämä ei oo niin vakavaa kuin me luullaan. Ei tarvitse olla niin varovainen valinnoissa, koska mahdollisuuksia valita toisin tulee. Ei ehkä samassa elämässä, mutta sitten seuraavassa.
Mä oon tehnyt tän valinnan, ja vaikka se jollain tavalla pelottaa, tiiän et kaikki menee hyvin ja tuun sopeutumaan kaikkiin muutoksiin, niinkuin tähänkin asti. Oon tyytyväinen mun tän hetkisen tilanteeseen, huomaan miten oon kasvanu niin lyhyen ajan sisällä ja hämmästelen välillä itseeni kun huomaan katsovani baareissa notkuvia nuoria eri tavalla kuin ennen. En kaipaa sitä, enhän oo vielä edes ehtinyt kokea sitä tupakan ja viinan huuruista ihmisjoukkoa. Ehdin vielä, jos koen sen tarpeelliseks.
Oon ylpee itestäni ja siitä että oon kasvanu henkisesti niin paljon.

muutto

Viime viikolla muutin ja ton näköstä täällä mun kaksiossa on. Vähän sotkusta vielä kun en osaa tunkee loppuja tavaroita mihinkään kun ei oo enempää säilytystilaa. Rompetta tulee muutenkin lisää ovista ja ikkunoista kun tutut tykkää lahjottaa. Mutta eiköhän kaikki paikkansa löydä ajan kanssa.

useimmiten kirjoittaa kaiken pöytälaatikkoon

Vaikka ne potkut ei aina kauheen kivoja ole, 

ne nostattaa hymyn mun huulille joka kerta

Jokaisen potkun myötä opin tunteen sua enemmän, 

huomaan millaiseen musiikkiin reagoit ja mistä kosketuksesta et pidä

Vaikka olet vielä suojassa pois silmistä, 

oot kuitenkin jo mielessä ja sydämmessä

Enkä malta odottaa kun saan kuulla sun ensimmäisen parahduksen 

ja tuntea hennon käden puristuksen

Tän tytön on aika lentää pesästä

Kämppä varmistu ja 1. toukokuuta ois muutto eessä! Mun eka kunnon askel kohti aikusten maailmaa ja itsenäistymistä, jännittää ja oon innoissani. Kauheesti paperisotaa takana ja vielä eessä, tän vaiheen voisin jättää suosiolla väliin.

so excited from everything

Oon ihan innoissani enkä oikeen tiiä mitä ajatella! Lyhyessä ajassa on tapahtunu niin paljon. Vielä ei oo kämppää ei, mutta elämäni eka esittely on sovittu ja ootan innolla. Puheluita on soiteltu puolin ja toisin myös muiden tahojen kanssa jotka ei kiinteistövälitykseen liity millään tavalla. Toukokuulle on paljon paljon suunnitelmia. Kaikki on alkanu luistaa, ja pakko sanoo että taitaa olla vaan tän positiivisemman ajattelun tuotosta. Jani tähän tuhahtais, mutta eipä se sen napaa kaiva jos satunkin saamaan elämästä irti paljon enemmän olemalla positiivisempi.
En vaan malta oottaa toukokuuta. Se tulee oleen mahtava.
Ja oon melkeen varma et tästä pallerosta tulee horoskoopiltaan leijona, erittäin vilkas semmonen. Ei oo enää päiväkään etteikö pitäis jotain nyrkkeilyreenejä tuolla masussa, tänään oli jo tosi tukalat oltavat koulussa.

Minä ja hän

Päivitin blogin nimee, edellinen ei oikeen pitänyt enää paikkaansa, keksin sen joskus teiniangsti-aikoinani enkä mä enää oo semmonen. Noinkin yksinkertanen kuin Minä ja hän, koska oikeestaan tää on nyt painottunu muhun ja Nasuun. Vaihan taas jos keksin parempaa ja osuvampaa mut nyt ei aivot jaksa toimia.
Oon päässy hankinnoissa eteenpäin hurjasti, vauvan vaatteita meillä nyt on ekoiks kuukausiks jonkin verran, häkkisänky löytyy mutta se on ehostamisen tarpeessa, vaunut/rattaat käytiin hakemassa viime viikolla. Ja tänään löyty kantoreppu kympillä, että mä rakastan kirppiksiä! Oon päässy niin halvalla ettei oo tosikaan. Turvakaukalokin saadaan ostettuu aika varmasti kaverilta. Oottelen vielä kuukauden kaks ennenku haen äitiyspakkauksen, haluisin niin paljon sen tän vuoden paketin.

i'll stay positive no matter what happen

Mä kun joskus luulin, ettei mun koskaan tarvii mennä verikokeisiin. Tai ehkä joskus vanhana vasta. Kun tulin raskaaks, aloin jo valmistautuun koska tiesin etten tässä tilanteessa siltä tuu välttymään. Nyt mä oon käyny jo kolme kertaa, ja viikkoja 21. Tän päiväsen verikokeen syytä en ees tiedä, tuli vaan viesti että käy nopeesti. Viimeks mulla oli joskus viikko sitten alhasen hemoglobiinin takia kokeet, mut ei ne varmaan nyt ollu sen takia. Saatan kuulemma joutua äitipolille, mikä se sitten ikinä onkaan, en halua. Oon koko tähän astisen elämäni vältelly lääkäreitä ja sairaalaa parhaani mukaan, koska kaikki se piikittely ja tutkiminen ahistaa. Nyt niitä on, ja tulee olemaankin ihan urakalla.
Kaikesta huolimatta yritän ottaa äitistä mallia, olla positiivinen ja uskoa kaiken menevän hyvin. Koska ei mikään oo loppupeleissä menny huonostikaan.  
Ja pakko sanoo, että tän pikkusen potkut ja liikkeet, jos mitkä piristää aina.