Kaksi viikkoa

Ensimmäinen viikko Nasun kanssa sujui todella hyvin ja helposti. Ajattelin jo, että voi kun helppo vauva. Mutta sitten tuli mahakivut. Ne vaivaa aina aamuisin, ja poikaa saa kantaa ja hyssytellä lähes aina noin neljä tuntia ennenkuin nukahtaa. Meinaa itsellekin tulla suru puseroon kun ei auta mikään muu kuin väsymys lopulta. Odotan ensi viikon neuvolaa ja sen jälkeen käyn katsomassa jotain helpotusta kipuihin jos siellä todetaan kans masukivuiksi.
Mutta muuten ei itke ja nukkuu suht pitkiä välejä, päivällä varsinkin. Suloinen pieni mies.

Hengissä ollaan

Hetken on ollut hiljaiseloa blogin puolella, voitte ehkä arvata syyn...
Meillä on täällä viiden päivän ikäinen poika!
Syntyi viikolla 41+5, keskiviikkona, juuri sinä päivänä kun olisi sitten pitänyt lähteä yliaikaiskontrolliin. Keskiviikkoa edeltävänä maanantaina kävin vyöhyketerapiassa, ja luulen sen käynnistäneen synnytyksen ja vauhdittaneen sen etenemistä, koko prosessi nimittäin kesti vain noin yhdeksän tuntia. Supistukset alkoivat keskiyön paikkeilla, niitä ehti tulla kaksi kun lapsivedet jo tulivat ja lähdettiin ajelemaan kohti Tayssia. Kivut olivat automatkalla tosi kovat kun supistukset tulivat jo puolen minuutin välein.
Ponnistusvaihe vei tunnin, sillä poika oli otsatarjonnassa eikä mahtunut ulos ilman apua. Imukupeilla kätilöt saivat kuitenkin avustettua sen verran ettei tarvinnut lähteä keisarileikkaukseen mikä tuossa tilanteessa on kuulemma hyvin yleistä. Meillä oli onnea.
Sairaalassa vietettiin kaksi yötä, Jani kävi täällä kotona nukkumassa ja töissä. Perjantaina sitten kotiuduttiin ja vieraita on käynyt oikein urakalla. Tänään ollaan vihdoin kolmistaan.

Vieläkin kärvistellään

RV 39+3
Tää alkaa tuntua joka päivä vaan enempi hullujen hommalta. Oon sitä mieltä että ottasin ennemmin sen alkuajan pahoinvoinnin joka mulla jäi kokonaan kokematta, kuin että kärvistelisin nää viimeset viikot tuskanhiessä kun vaan sohvalta nousen. Mitään ei saa tehtyä, nyt on vielä alkanut tuleen illasta supistuksia. Joka kerta meen siinä toivossa nukkuun et ens yönä tapahtuu, mut lopulta herään pettyneenä aamulla kun ei sit tapahtunukaan. Kyllä se aika vielä tulee, sais vaan tulla nopeammin.

Harras toive on vaan, että ei menis yliajalle ja käynnistykseen. Sitä mä pelkään eniten. Mutta jos merkit pitää paikkansa niin eiköhän tää viikon sisällä tule!

Me odotetaan

Viimesestä kuvasta huomaa mun turvonneen nilkan, kertoo hyvin mun tän hetkisistä oloista. En pääse oikeen sohvalta ylös, mutta toisaalta siinä istuminenkaan ei oo kovin mukavaa kun Nasu jyskyttää kylkiluita ja lonkkia. Yöt menee enemmänkin hikoillessa ja närästäessä kuin nukkuessa.
Rv 38+3, joten nyt voi tulla lähtö millon tahansa ja se on tosi stressaavaa, en vaan osaa ottaa rennosti kun en tiedä tarkalleen mitä tapahtuu ja millon.

Salaisuudeksi jää

Oli viimenen rakenneultra, eikä vieläkään saatu tietää sukupuolta vaikka sitä toivoin. Nasu on joko tosi ujo tai haluaa vähän kiusata vanhempiaan. Oon alkanut itsekin sanomaan vahingossa jo pojaksi, onko joku enne... Tuolla olis vaan niin kivoja mekkoja odottamassa, mahtaako jäädä käyttämättä :D

Sain vihdoin ostettua kassia sairaalaa varten ja sitä vähän pakkailin, en vaan oikein osannu paljoa sinne laittaa. Mietin et mitä jos joudutaankin jostain syystä olemaan useempi yö sairaalassa? Kuitenkin tampereelle asti mennään, ei me sieltä suostuta ihan hepposin perustein takas tulemaan jos vaikka Nasun pitää sinne jäädä muutamaks yöks. Toivotaan tietenkin ettei tarvitse.

Meidän maukas makkari

Tää huone näyttää tosi sotkuselta, mut ei oikeesti ole, lattiaa ei vaan näy kauheesti niin se luo illuusion sotkusta.. :D Ja selityksenä vielä sekin että sain just lisää vaatetta ja tavaraa joita koitin heitellä sinne minne mahtui.
Tosiaan meidän/vauvan makkari. Toi häkkisänky tuli vielä keskiviikkona, sitä puhistelin sen illan, oli tosi likanen. Ties missä varastossa lojunu, kuitenkin 1960-luvulta. Uus maalipinta ois tehny hyvää, mut sitten ois pitäny edellinen hioo pois eikä mulla riittänyt into siihen.
Ongelman loi se, että toi sänky on normia kapeempi. Erikseen ostettu patja oli aavistuksen liian levee, tässä koitan nyt pähkäillä että uskaltaako alkaa leikkaamaan kapeemmaks, ja millä leikata.

Lenkkipolku

Käytiin eilen kävelemässä ja kattelemassa ympäristöö kun oli niin pirtee sää, ja löydettiin tosi hieno lenkkipolku. Tota tullaan rattaiden kanssa rullaamaan kyllä monta kertaa.
Oon niin innoissani kun lähipäivinä saadaan häkkisänky vihdoin tänne, ja mulla on yhet ylimääräset verhot joista taiteilen semmosen harson(?) siihen päälle. Haluun niin kovasti saaha kaiken jo valmiiks. Vauvanvaatteita ja lakanoita on pesty niin monta koneellista etten pysy laskuissa, tilanpuute on vaan ongelma. Oon ehkä ottanut vaatetta liian avokätisesti vastaan, epäilen ehitäänkö kaikkia edes käyttää haha.