Tosi hyvä olo

Aattelin jos kirjottaisin vähän kuulumisia ja tuntemuksia tästä raskaudesta, miten on mennyt ja näin. Nyt on kumminkin jo eka kolmannes ylitetty! Jännää aatella et tuolla masussa jotain kasvais, ei kumminkaan päällepäin huomaa vielä mitään. Ite tietenkin tunnen miten pömpöttää alavatsassa pienesti. Ehkä näkyis selvemmin, jos olisin paremmassa kunnossa ollut ennen raskautta. Mulla oli jo silloin pömppis niin nyt on vähän vaikee sanoo onko tullu muutoksia.
Kaikki on ollu tosi innoissaan, äiti osti Nasulle(joo, annettiin kutsumanimi joka tuntu luontevalta) jo yhden paidankin. Kunhan ei nyt kauheasti vielä mitään hössötystä. Koko suku ei vielä tiedä ja jännitän mitä sieltä sanotaan kun kuulevat.

Mun ekat 12 viikkoo on ollu tosi helppoja. Rajua pahoinvointia on ollu vaan yhtenä päivänä, ja se johtu siitä etten syönyt, verikokeen takia. Muuten ei oo ollu paljoa mitään, kunhan on vaan syöny aina aamupalan. Viime viikkoina on alkanu tuleen huimausta, varsinkin aamupävästä. Se johtuu aika varmasti vaan raudanpuutteesta, mulla on ollut sitä muutenkin nuorempana. Mut katotaan vielä mitä neuvolassa sanotaan ens viikolla. Ostin kyllä jo rautatabletteja valmiiks.
Uusvuos oli mukava, mutta myös tosi inhottava. Se, että kaikki pyörii humalassa ympärillä ja poltti tupakkaa ringissä ja itse seisoin kauempana, teki pahaa. Olisin itekin halunnu ottaa ilon irti, mutta onneks suurimman osan ajasta olin perheen kanssa, ja oltiin sisaruksien kanssa selvinä yhdessä. Täytyy nyt pitää itsehillintä tupakan suhteen myös Nasun syntymän jälkeen, koska en halua sen ottavan mallia. Muutenkin parempi jos sen ympärillä ei polteta. En ehkä voi kieltää itseltäni polttamista kännissä, mutta sitä ei kuitenkaan tuu tapahtumaan usein. Ja turha vielä alkaa miettimäänkään tommosia, kuus kuukautta kuitenkin vielä edessä.

Välillä on henkisesti ollu rankkaa, kun ei oo päässy purkamaan sydäntä kavereille kun ei olla nähty ollenkaan.. Janille en kuitenkaan ihan kaikesta voi puhua. Mutta toivottavasti asiaan tulee nyt muutos. Joka päivä pyörii mielessä kaikki pahimmat skenaariot miten saisin keskenmenon tai Nasu sairastuis yms. Tarttisin vaan muuta ajateltavaa, onneks työt jatkuu jo.
Muuten on kaikin puolin hyvä olo ja innolla odotan tulevaa!